Syvällistä? Not. Mutta totta silti. Tämän päiväisen uuvuttavan pitkän, kuuman ja hikisen päivän lopuksi oli sanoinkuvaamattoman ihanaa palata kotiin suolakurkun hajuisena syömään hyvää ruokaa ja ihastelemaan, kuinka pyykit oli pesty ja laitettu nätisti kuivumaan.
Tästä päivästä on muutenkin syytä olla iloinen. Huomenna on viikon ainut vapaa, mikä tarkoittaa, että saan kerrankin valvoa myöhään hyvällä omalla tunnolla ja nukkua ilman pelkoa, etten ehkä heräisikään kellon soittoon. Luvassa on kuulemma kesän kuumin päivä ja laatuaikaa joko tyttöjen tai porukoiden kesken, riippuu siitä, kuka keksii houkuttelevimman suunnitelman. Ainoa asia, minkä tiedän varmasti, on, etten edes sylkäise keskustan ruokapaikkojen suuntaan.
Tämän illan vietän pitkästä aikaa yksin niin, ettei se tunnu oudolta. Joskus on täysin hyväksyttävää kuunnella vain omia ajatuksiaan ja selvitellä päätä. Etsiä pieniä hetkiä.
Hmmm. Tajunnan virtaa... Adrien Brody on kyllä hyvännäköinen mies. Vähän kaukainen ja mysteerinen. Iätön. Jotain... jotain Julian Casablancasmaista täytyy sanoa!!!
Öööö... Tekisi aivan mahdottomasti mieli katsella True Bloodin toinen kausi. Tulisi nyt se X kotiin DVD:n kanssa. Pahus soikoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti