Painostavaa oli vain sään puolesta tänään. Muuten nautin olostani erittäin paljon.
Tarkoitukseni oli tänään mennä töiden jälkeen hiukan ostoksille pitkän viikonloppuvapaani kunniaksi (helskatin vuorotyö!), mutta päädyinkin lopulta kahdelle ihstatuttavalle, helsinkiläiselle terassille kuuntelemaan englannin kielistä stand up -komiikkaa ja räpsimään kuvia palmupuista. Vieläkin tämä kaupunki onnistuu minut yllättämään, vaikka olenkin asunut täällä ihan aina.
Todellisuudessa kävin myös alennusmyynneissä ja matkaani tarttui mm. tämä ihanuus.
Aivan älyihana, super mukava pitkä paita legginssien seuraksi. Maksoi huimat 11.95€. Oli vain pakko saada.
Lisäksi tahdoin uutta shampoota ja kaverini (johon ällistyttävästi törmäsin Aleksin Elixiassa) raahasi minut Lush:iin, joka on äärimmäisen vaarallinen paikka sellaiselle kuin minä, joka rakastaa kaikkea pientä ja hyväntuoksuista. Tällä kertaa laukkuuni eksyivät nämä tuotteet.
Pieni vaaleanpunainen (se on vaaleanpunainen, uskokaa pois!) paketti on kiiltoa antavaa shampoota ja se toinen purkki sokerikuorinta huulille. Siis kuorintavoide sokerista! Jonka saa syödä. Tarvitsin sellaisen. Olen oikeastaan hyvin helppo ihminen. En halua mitään juuri koskaan. Juttu on vain niin, että tarvitsen hyvin paljon.
Shoppaillessa tulee nälkä, joten rantauduimme hetkeksi kahville WTC-talon Coffee House:en.
Mielestäni paikka on hyvin kotoisa ja etenkin nuo suoraan kadulle antavat avattavat kokoikkunat ovat hyvin eurooppalaiset. Iltapäivän kuumuudessa emme olisi voineet parempaa paikkaa kahvilasta saada. Toisaalta kesken hersyvän keskustelun tuosta nimenomaisesta ikkunasta änkesi sisään kaksikymmentä turistia. Nice.
Siinä viiden aikoihin ystäväni raahasi minut terasille. Tarkemmin sanoen Raffaellon terasille, sisäpihalle Helsingin ytimeen, jonne mitkään mölyt tai metelit eivät kantaudu.
Nappailin paljon muitakin kuvia, mutta se perskatin palmu hallitsi joka ikistä otosta, joten ette nyt näe niitä. Ei voi mitään.
Anyway, syy terassilla oloon oli Rich Lyons. Ja myös joku toinen, joka ei ollut yhtä kiinnostava, koska puhui vain suomea. Pekka Jalava, kyllä!
Seurassani viihtynyt ystäväni on melkoisen tunnettu (ainakin yrittää olla) amatööri-stand-up -piireissä. Toisin sanoen hän vetää silloin tällöin ilmaiseksi SETTEJÄ STAGELLA (huomatkaa jengislangi) ja turisee mukavia muiden amatöörikoomikoiden kanssa. Ystäväni on ainakin kerran esitellyt itsensä "Työttömänä Sarjakuvataiteilija/Stand Up -koomikkona", mikä kieltämättä kuulostaa paremmalta ja boheemimmalta kuin todellisuus sitten on.
Ilta viihtyisää amerikkailaista Stand Up:ia. Lyonsin jutut toimivat, vaikka yleisö ei aina toiminutkaan. Lisäksi ironiset/traagiset laulut värittivät esitystä (voiko sanoa esitys?) juuri sopivasti ja nostivat herran Stand Up:in oikeasti laadukkaalle tasolle.
Aika jännä se sen tyyli olla amerikkalainen Suomessa neljätoista vuotta. On se jännä.
Luultavasti esiintyy taas joillain komedia viikoilla. Mene ja tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti