Tervetuloa lukemaan Mansikkapäiväkirjaa, uutta lifestyle -blogiani, jossa tulen käymään läpi kaikki iloni, suruni, huoleni ja tyhjänpäiväiset pohdintani. Uudeksi aluksi tätä kaiketi voi kutsua. Viimeisin yritys blogimaailmassa ei ollut oikein onnistunut. Vähät siitä, nyt käy paremmin.
Mitä itsestäni kertoisin? Varmasti tulette tutustumaan minuun paremmin pidemmän ajan kuluessa, mutta jotain pientä olisi ehkäpä hyvä tietää jo nyt. Olen (lähes) kaksikymppinen neitokainen pääkaupunkiseudulta. Asustelen tällä hetkellä kämppikseni kanssa kaksiossa, työskentelen pikaravintolassa ja odottelen opiskelujeni alkua vuoden tauon jälkeen. Vapaa-aikaa vietän löhöillen, shoppaillen, juoruillen, keskustellen ja juhlien. Olen pääsääntöisesti hyvin positiivinen ja kokeilunhaluinen yksilö, vaikka kaamosaika tuppaakin hetkittäin hieman masentamaan ja tappamaan luovuuden. Uusien ihmisten seurassa olen hiljainen ja usein hyvin ujon oloinen, mikä johtuu lähinnä siitä, etten vieläkään hallitse small talk:ia, vaikka yritänkin sitä kovasti harjoitella kahvilamyyjien kanssa. Minusta on ihanaa, kun ihmiset eivät aina ymmärrä toistensa huumoria. Oma kiva paras kiva.
Musiikista en ymmärrä paljon mitään. Nautin kyllä mielestäni hyvästä musiikista, mutta kaikenlaiset hienoudet ovat minulle utopiaa. Julian Casablancas on erittäin lähellä sydäntä. Kirjoista olen pitänyt pikkuisesta asti ja joskus tuntuu, että ymmärrän kirjakieltä ja vertauskuvia paremmin kuin puhekieltä.
Kesäinen Helsinki on minulle liian tukahduttava, vaikka löysinkin sisäisen lahnani maatessani Hietsussa viime viikolla.
Tarpeeksi infoa herättämään mielenkiinnon tai lakastuttamaan sen? Toivon olevani aktiivinen kirjoittaja, valokuvaaja ja postaaja. Huomisesta voisi alkaa uusi elämä.
Sesshydogi. Onko edes suloinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti